Olen vallan innoissani elämästä ja kaikesta just nyt. Kaikki tuntuu menee niin kivastiu mallilleen et melkeen pitäis alkaa inhottaan. Vaan ei ala. En usko karmaan vaan kovaan työhön.

Selailin kirjastossa taideosastoa, (se alkaa muodostua jo perinteeksi aina helsingissä käydessäni) ja jotenkin eksyin tekstiilitaiteelle! Sieltä erottui joukosta tietenkin kaiken luovan neulomisen isä, eli Kaffe Fassett! Uskomattoman kauniita hommia oli äijä väkertäny poikaisilla käsillään ja ajattelin että ehkä munkin olis jo aika tehdä jotain pipoa isompaa. PONCHO! MÄ TEEN PONCHON!

Ihastuin neuletakkiin jossa oli valtava lumpeenkukka selässä, peitti koko lapaluut ja ajattelin että siitä vois lähteä sooloilemaan jotain omaa ;)

Siispä nyt kahden päivän kovan kudonnan jälkeen mulla on ponchon selkäkappale joka on maastonvihreä, ja lapaluiden kohdalla iso violetin, punaisen ja sinisen kirjava lumpeenkukka. Ei se ollutkaan niin vaikeaa kuin luulin!

Huomenna pureudun etuosaan, sitten reunojen virkkaus ja hihojen suunnittelu, aattelin tehdä ponchollekin pienet hihantyyliset "ulokkeet"  niin se mukavampi päällä!