johannes lähti juuri kotiin käytyään täällä kokonaisen viikon. oli kyl tositosi mukavaa. kivaa huomata et osataan vieläkin olla ihan rennosti toistemme seurassa. kai vähän pelotti että pitkän näkemättömän jakson jälkeen sitä olis jotenki vaivatutuneesti tai jotain. ei tosiaankaan.ihan vähän harmittaa jopa kun se ny lähti mut oli kyl viikko aika sopiva.
vähänkö elämä on täynnä ylläreitä. tuo oulun ekskursiokin oli niin jotain muuta kun olisin arvannu! tuli tavattua vaihtareita, joita ei ollut kohdannu ennen muuta kun näöltä...paitsi nyt henri. mmm.... aikas söpöliini. se on niin pienen ja herkän olonen... melkein pelottaa et se menis rikki jos sitä koskis vähän kovempaa. löyty tosiaanki mukava yhteys sen kanssa viime keskiviikkona neverissä, mutta pelkään, että taas ängen omia piirteitäni siihen johnkin toiseen henkilöö, enkä osaa nähdä niitä sellaisina kuin ne oikeasti on. sitähän se rakastuminen ikään kuiin onkin. että näkee itsensä toisessa, ja kuvittelee sen olevan jonkinlainen kadoksissa ollut "toinen puolisko"
että hitto, rupea nyt sitten vaan spontaanisti tapaileen jotain henkilöö kun näköjään olen näin kyyninen ja anayyttinen!!
mutta joo, luulen kyllä että se jonkinlainen taika viel'ä löytyy henrin kaa, kaippa siitten vaan taideluokassa jos ei muuden!!