tuntee inspiraation kutkuttavan jossain sisällä, vähän niinkuin orgasmin, ja antaa sen pikkuhiljaa muhia, ja sitten poksahtaa ilmoille! se on aivan sanoinkuvaamattoman mahtavaa! ja sitten jos vielä onnistuu saamaan sen paperille tai kankaalle toteutettua ilman että se särkyy, se on jotain se.

tunsin eilen inspiraation hiljaisen tulon kun maalasin jotain akryylikokeilua, joka oikeastaan oli ilman mitään aihetta. se oli hieno fiilis. sitten se poksahti ja tajusin viimein miten tämä hämärä idea oikeastaan tulisi toteuttaa, ja sain siitä niin paljon energiaa.

miksi kirjoitan tästä vasta nyt, no: sain taas sen energian tunteen kun sormet ei pysy mukana haluaisi kirjoittaa kaiken niin nopeasti, koska usko tai älä se on niin herkkä, kuin pieni perhonen, niin helppo murskata, yhtä helppo päästää taas vapaaksi kämmeneltä, kaikki on oikeastaan siitä kiinni saako kätesi lihakset krampin vai eivät ratkaisevalla hetkellä, supistuvatko lihakset ja vetävät käden nyrkkiin kun perhonen on vielä kämmenellä, vai toimiiko supistus toisin päin: ojentajiin: kätesi avautuukin sekunnin murto-osaksi ja perhonen säikähtää ja lentää pakoon, ja vain millisekuntia sen jälkeen lihaksesi tekevät toisinpäin. kätesi rutistuu nyrkkiin, mutta perhonen ei enää ole siellä, vaan se on jo päässyt pakoon ja lentoon...

ja sinulla on edessäsi onnistuneesti toteutettu idea hallitsemattoman inspiraation toteuttamana.