alkaa nuppi tulla täyteen omaa itseään ja omaa jauhamista, mutta aion silti jatkaa sinnikkäästi oman perseeni analysointia.

kuvailin viime aikojen tapahtumia eräälle ystävälleni tässä aamulla. sen jälkeen ryhdyin tallentamaan väärässä formaatissa olleita kuviani oikeaan formaattiin, niin että voisin lähettää ne liitteenä tarkasteltavaksi. ihmisiltäkin vaaditaan oikeassa formaatissa olemista, jotta muut pystyisivät lukemaan ja näkemään heidät oikein. mutta ihan kuin jossain web-kuvassa, niin sen takana on kuitenkin miljoonittain nollia ja ykkösiä, joista kukaan ei tajua mitään, ne on vaan jotenkin järkätty sillain, että ne pystyy tajuamaan oikein netissä tai muuten vaan koneella. niin on pienet tytöt ja pojatkin tehty.

sosiaalinen korrektius. siksikö sitä kutsutaan. no, joka tapauksessa se alkaa raivistuttamaan minua ihan suunnattomasti eräissä tilanteissa, kun pitää käyttäytyä tietyllä tavalla, ja olla jotenkin miellyttävä ja huomaavainen, ennen kaikkea ei saa sanoa mitään sopimatonta, koska sehän jää kanssaihmisten muistiin ikuisiksi ajoiksi, ja sitten he voivat muistuttaa sinua siitä joka ikinen kerta kun vain saavat mahdollisuuden.

mulla on jotenkin tapana aina silloin tällöin päästellä sammakoita suustani, ja vaikka se on ehkä tapani laskea leikkiä tuttujeni seurassa, on joitakin erittäin läheisiä ihmisiä, jotka kerta kaikkiaan tuntevat itsensä uhatuiksi näistä mun jutuista. totta kai, vittuilu ei ole kivaa, enkä sitä teekään opaitsi jos mut ajetaan nurkkaan, mutta eikö olekin niin, että on joitakin ihmissuhteita, joissa pitäsi saada olla aivan itsensä, ja unohtaa se sosiaaliset normit ja käyttäytymissäännöt jotka sitovat meitä julkisemmissa tapahtumissa ja kanssakäymisissä. en tietenkään tarkoita etteikö pitäisi AINA käyttäytyä kohteliaasti ja arvostavasti KAIKKIA toisia ihmisiä kohtaan, mutta se on eri asia kuin se, että yritetään ahtaa muita ja itseään siihen vitun .JPG formaattiin jonka kaikki pystyy lukemaan kaikkialla.

eikö se riittäisi, että tuttujen ja rakkaimpien kesken saisi olla vaikka .mix -formaatissa, jonka vain he osaavat lukea? ja silloinkin, kun se .mix formaatti on vähän hankala avata, niin eikö sitä voisi vain antaa anteeksi ja antaa olla, tai tarpeen ollessa nähdä vähän enemmän vaivaa sen avaamiseen...